Olemme Hanna Kaisa Savolainen ja Satu Muhonen, ja olemme TKI-polkuopiskelijoina Laureassa. Kuuntelimme tiistaina 6.10.2020 SotePeda 24/7 -hankkeen tulosseminaaria, jonka tiimoilta saimme tehtäväksi kirjoittaa blogin. Seminaarin sisältöä etukäteen tutkittuamme pian huomasimme, että sen aiheena olivat, nimensä mukaisesti, Sosiaalialaan liittyvät aiheet ja hankkeet.
Tulosseminaarissa käytiin läpi, miten SotePeda 24/7 -hankkeessa on vahvistettu eri alojen mm. opettajien, opiskelijoiden ja ammattilaisten osaamista soten digitaalisten palveluiden ja rakenteiden käyttämisessä, johtamisessa ja kehittämisessä. Hankkeeseen on osallistunut 24 suomalaista korkeakoulua.
Jaoimme seminaaripäivää aamu- ja iltapäivä vuoroihin. Hanna-Kaisa kuunteli aamupäivästä seuraavat esitykset ja alla hän kertoo hieman esitysten sisällöistä:
| 1.Sote- digiosaamisen määrittely | 2. Eettinen toimintamalli | 3. Monitoimijuus-toimintamalli |
“Ensimmäisenä kuuntelin Minna Tiaisen esityksen Sote-digi osaamisen määrittelyn vaiheista. Esityksessä Minna Tiainen kertoo, miten hanke on edennyt ja miten sotedigiosaaminen määritellään ja minkälaisia vaiheisiin sekä osaamisalueisiin hankkeen myötä on päädytty. Hankkeen tavoitteena olikin määritellä sosiaali- ja terveysalan sähköisten palveluiden vaatimaa osaamista, joka on varmasti tärkeä aihe digitalisaation koko ajan kehittyessä. Minna Tiainen esitteli, että hankkeessa päädyttiin lopulta jakamaan sotedigiosaaminen 12 eri osaamisalueeseen. Jokaiselle osaamisalueelle määriteltiin sisällöt ja tavoitteet sekä mitä tässä hankkeessa tarkoitetaan milläkin osaamisalueella. Hankkeessa määritellyt kaksitoista osaamisaluetta ovat: perus tieto- ja viestintätekninen osaaminen, verkkovuorovaikutusosaaminen, asiakaslähtöinen sotedigi palveluosaaminen, verkko-ohjausosaaminen, seurantaosaaminen, palvelumuotoilu, tiedon hallinta, tiedolla johtaminen, eettinen osaaminen, monitoimijuus kehittämisyhteistyössä, tutkiva ja kehittävä osaaminen sekä yhteiskunnallinen osaaminen. Esityksessä käytiin pintapuolisesti läpi mitä jokainen osaamisalue pitää sisällään ja mitä ne tarkoittavat käytännössä. Osaamisalueiden sisältöä oli mielenkiintoista kuunnella ja se herätti paljon ajatuksia. Itseäni jäi vain mietityttämään, että pitääkö kaikkien soteammattilaisten olla nykypäivänä digiosaajia? Miten pystymme vastaamaan siihen?
Seuraava esitys, jonka kuuntelin, käsitteli eettisen toimintamallin kehittämistyötä, jonka esitteli Päivi Sihvo Karelia-ammattikorkeakoulusta. Hanke on tapahtunut yhteiskehittämisprosessina, jossa on hyödynnetty toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Hankkeessa on muun muassa osallistettu työelämän toimijoita ja eri asiantuntijoita. Siinä on myös järjestetty erilaisia tulevaisuustyöpajoja, joihin on osallistunut työelämän toimijoita, sote alan opettajia ja opiskelijoita sekä asiakkaita. Tämän lisäksi hankkeessa on järjestetty virtuaalisia eettisiä foorumeja, jotka ovat kohdistuneet asiantuntijatahoille. Alun perin mallia kehitettiin eettisen opettamistyön kehitykseen, mutta huomattiin että suuri tarve eettiselle toimintamallille on myös käytännön työssä. Eettistä toimintamallia on sen vuoksi suunniteltu soveltuvaksi sekä digitalisoituvan sote alan työhön että koulutukseen. Tavoitteena on, että eettinen toimintamalli toimii työvälineenä erilaisten eettisten kysymysten tunnistamisessa eettisessä arvioinnissa, päätöksenteoissa ja toiminnassa. Ajatuksena on tieto siitä, että kehittyvä teknologia voi tuoda esille uusia eettisiä haasteita tai ongelmia tai olemassa oleville kysymyksille uudenlaisia piirteitä ja ulottuvuuksia. Sen takia näitä on tärkeä tunnistaa ja pohtia uudella tavalla myös eettisesti. Uudet teknologiat tuovat varmasti tullessaan uusia erilaisia eettisiä kysymyksiä, ja juuri niiden käsittelyyn on tämä eettinen toimintamalli luotu. Malli koostuu viidestä osiosta, jotka ovat: eettisen toiminnan reflektiivinen prosessi, eettistä toimintaa ohjaavat ja edistävät tekijät, digitalisaatiossa huomioitavia näkökulmia, eettiseen toimintaan vuorovaikutuksessa olevat kehät ja tulevaisuuteen liittyvät skenaariot. Toimintamallissa on nimenomaan konkreettisia työvälineitä käsitellä eettisiä kysymyksiä, mutta samalla se sisältää myös laajempia yhteiskunnallisia asioita. Esitys oli mielenkiintoinen ja uskon että asiantuntijoiden, opiskelijoiden, opettajien sekä työelämän osaajien avulla kehitetystä eettisestä toimintamallista on paljon hyötyä sekä opetukseen liittyvissä eettisissä kysymyksissä kuin myös työelämään liittyvissä haasteissa ja kysymyksissä.
Viimeisenä aamupäivästä kuuntelin esityksen aiheeltaan monitoimijuus kehittämisyhteisöissä. Esityksen piti Jaana-Maija Koivisto HAMK smart tutkimusyksiköstä. Monitoimijuus kehittämisyhteisöissä tiimi on valmistellut erilaista materiaalia liittyen siihen, että voitaisiin osallistaa eri alojen ammattilaisia sekä myös kansalaisia kehittämään digitaalisia palveluita ja prosesseja sosiaali- ja terveysalalle. Miksi tällaista yhteistyötä sitten tarvitaan? Hankkeen tavoitteena on nimenomaan vastata muutoksiin, jotka kohdistuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelmään. Kuten esimerkiksi miten digitalisaatio, väestön ikääntyminen ja maahanmuutto vaikuttavat palvelujärjestelmään. Monitoimijuus kehittämisyhteisöissä hankkeen tarkoituksena on rakentaa asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä eri yhteiskuntasektoreiden ja hallinnonalojen toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tärkeää on myös huomioida rakennettavassa palvelujärjestelmässä se, ettei esimerkiksi eriarvoisuus lisääntyisi digitalisaation myötä. Tämä kaikki nimenomaan edellyttää sitä, että tehdään yhteistyötä eri sektoreiden välillä ja eri hallinnonalojen välillä. Keskiössä palvelujärjestelmän kehittämisessä on asiakaslähtöisyys. Asiakkaan ja ammattilaisen suhde muuttuu myös digitalisaation myötä, koska asiakkaista ja kansalaisista tulee entistä aktiivisempia ja he tuottavat tietoa itsestään sekä osallistuvat monilla eri tavoin palveluiden ja prosessien kehittämiseen. Tausta-ajatuksena on koko hankkeen ajan pidetty sitä, että asiakaslähtöisen palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää entistä tiiviimpää yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä kansalasten välillä.”
“…asiakaslähtöisen palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää entistä tiiviimpää yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden sekä kansalasten välillä.”
Satu kuunteli kolmea erilaista, mielenkiintoista esitystä iltapäivän puolelta:
| 1. Avoin oppimateriaali SotePeda 24/7 oppimisympäristöissä. | 2. Digitaalinen Living Lab | 3. Virtuaalinen pulmahuone |
”Vaikka aiheet eivät kuuluneetkaan juuri omaan osaamisalueeseeni, enkä ammattini puolesta ollut suoranaisesti kohderyhmää, silti sain hyvää näkemystä ja tietoa siitä, mitä hanke on pitänyt sisällään, mitä toimenpiteitä on tehty ja mitä tuloksia on saatu. Ensimmäisenä kuuntelin Susanna Lepolan ja Virve Pekkarisen esitystä, jossa esiteltiin Avoin oppimateriaali SotePeda 24/7- oppimisympäristöissä. Omasta näkökulmastani on mahtavaa, että tehdään laadukasta, ilmaista ja helposti lähestyttävää oppi- ja opetusmateriaalia.
“…on mahtavaa, että tehdään laadukasta, ilmaista ja helposti lähestyttävää oppi- ja opetusmateriaalia.”
Siitä voi siis hyötyä sosiaalialalla työskentelevät ammattilaiset ja opettajat, kuin oppilaatkin opetuksen kautta, mutta myös itsenäisesti. Kaupallisen alan edustajat, esimiehet ja kouluttajat voivat löytää myös omiin tarpeisiinsa sisältöä, koska oppimisympäristö sisälsi myös opetuspaketteja, joita voidaan hyödyntää myös muualla kuin sosiaalialan sisällä. Lisätietoja Avoin oppimateriaali SotePeda 24/7 löytyy nettiosoitteesta: https://sotepeda247.fi/
Seuraavana sukellettiin Digitaalisen Living Labin maailmaan. Esityksen piti Jarmo Sarkkinen Haaga Heliasta. Yhteistyökumppanina hankkeessa on ollut Laurea- ammattikorkeakoulu. Sarkkinen esitteli mitä mahdollisuuksia Digitaalinen Living Lab tarjoaa mm. tutkimus- ja innovaatioyhteistyöhön yritysten ja yhteisöjen kanssa. Ratkaisut siinä tuotetaan yhteiskehittämällä ja yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Opiskelija saa Living Labin kautta aitoja kokemuksia työelämän konkreettisten kehittämishaasteiden parissa, soveltamalla teoriaa käytäntöön. Oli myös mukava kuulla, että opiskelijoilla voi olla myös omia ideoita, joihin he voivat Digitaalisessa Living Lab -ympäristössä kehittää ratkaisuja.
“Opiskelija saa Living Labin kautta aitoja kokemuksia työelämän konkreettisten kehittämishaasteiden parissa, soveltamalla teoriaa käytäntöön.”
Taina Romppanen Kajaanin Ammattikorkeakoulusta vei kuulijat virtuaaliseen pulmahuoneeseen ja esitteli miten pelaaminen voi tuoda uuden oppimista ja kuinka virtuaalinen todellisuus valmentaa tapahtumiin mitä mm. hoitotyön tekijät voivat kohdata siirtyessään työelämään. Pakohuoneessa pelaajat eli opiskelija ratkaisee pulmia päästäkseen eteenpäin. Erona viihdekäytössä oleviin pakohuoneisiin tässä käyttäjä, joka on yleensä oppilas, briiffataan ja annetaan toimintaohjeet, miten toivotaan toimittavan, sekä annetaan vinkkejä. Lisäksi yksi tärkeimmistä oppimismenetelmistä on jälkipurku, jossa käydään läpi sitä miten on toimittu, mitä on tehty ja mitä siitä on opittu, sekä miten voidaan kehittyä. Koronatilanne on vaikeuttanut myös virtuaalipulmahuoneen käyttöä oppimistilanteissa, sillä VR-lasien hygieniatasoa ei voida pitää toivotulla tasolla. Niinpä pelistä kehitettiinkin myös tietokoneelle PC-versio korjaamaan tätä koronan aiheuttamaa haastetta. Hiirellä ja näppäimistöllä pelattuna pulmahuonepeli ei tietenkään ole aivan samanlainen elämys kuin virtuaalinen peli, mutta kunhan koronatilanne rauhoittuu, niin virtuaaliseen maailmaan pääsee taas ratkomaan erilaisia pulmia. Kokemuksia virtuaalisesta pulmahuoneesta voi lukea lisää mm.: https://sotepeda247.fi/2019/12/02/kohti-kajaania-virtuaalista-pulmahuonetta-ja-uusia-tuulia/
“Kaikkia esityksiä yhdisti mielestäni ajatus yhdessä tekemisen voimasta ja siitä, miten eri osa-alueet tukevat toinen toistaan.”
Kaikkia esityksiä yhdisti mielestäni ajatus yhdessä tekemisen voimasta ja siitä, miten eri osa-alueet tukevat toinen toistaan. Näin sosiaalisen eriytymisen haasteiden aikana oli löydetty hyviä ratkaisuja tukemaan oppimista, opiskelua, yhdessä tekemistä ja oli onnistuttu monella saralla löytämään uusia toimintamalleja. Esityksistä huokui periksiantamattomuus ja ongelmien ratkaisukyky: ei ole annettu periksi vaan uudelleen mietitty miten mm. verkkoon siirtyminen monessa erilaisessa opetustilanteessa voidaan ratkaista. Esille nousi, kuinka tärkeitä asioita ovat asiantuntijuuden jakaminen sekä monialainen yhteistyö.
Seminaarin kuunteleminen oli kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus. Oli mahtava kuulla, miten sosiaalialalla on reagoitu koronan tuomiin haasteisiin ja myös kuulla uusista tavoista opettaa ja oppia. Valikoimme osuudet sen mukaan, miten ajattelimme niiden olevan itsellemme mielenkiintoisimmat, eikä pettymystä sen osalta tullut. Varmasti muistakin esityksistä olisi saanut uusia ajatuksia ja näkökulmia. Kiitos kaikille esiintyjille””
Kirjoittajat: Hanna-Kaisa Savolainen ja Satu Muhonen, Laurean TKI-polkuopiskelijoita