Missä Teams:issä sä oot?

Missä Teams:issä sä oot?

Aamulla ensimmäisenä vuorossa Zoom-palaveri. Ei tahdo Zoom käynnistyä, kestää ja kestää. Viimein, kun ohjelma aukeaa, äänet ovat hukassa. Vaihdan langattomat kuulokkeet tietokoneen omiin kaiuttimiin. Ei toimi. Lainaan vielä varmuuden vuoksi tyttäreltä langalliset kuulokkeet. Ei sekään auta. Ihmettelen, mikä kumma tässä mättää, kun eilen vielä kaikki toimi. Sitten minulle välähtää: ”Aa, uudet päivitykset saivat koneen sekaisin”. Käynnistän koneen uudelleen ja palaveri voi alkaa. Huh, onneksi palaveri on lähimpien työkavereiden kanssa, joten säätäminen alkaa naurattaa.

Työskentely digitaalisissa ympäristöissä on muuttanut käsitystä siitä, mikä on lähiopetusta tai mikä on etätyötä. Verkon välityksellä olen todella lähellä opiskelijaa ja kollegaa heidän omissa toimintaympäristössään – kotona tai työpaikalla. Enkö ole silloin lähellä, en etäällä.  Samaan verkkotapaamiseen on myös ketterää kutsua ihmisiä eri sektoreilta ympäri Suomea ja maailmaakin monitoimijaisen kehittämistyön hengessä.

’Äiti, mä en pääse tunnille. Mun netti lagaa! Lainaa sun työpuhelinta.’ Pitikö sen netin nyt lakata toimimasta juuri kun lapsella on aamun ensimmäinen Meet-tunti ja itse piti soittaa tärkeitä puheluita. Buuttaan modeemin, taas, ja toivon parasta, ettei tulisi Wilma-merkintää, taas.

Etä on nyt lähi monitoimijaisessa kehittämisessäkin. AMK-opettajana työtiimini muodostuvat fyysisesti kaukana olevista eri sektoreiden kollegoista. Tällä hetkelläkin kollegani tulevat muun muassa Rovaniemeltä, Vaasasta, Seinäjoelta, Turusta, Hämeenlinnasta, Tuusulasta, Helsingistä ja Lappeenrannasta. He edustavat koulutus- ja tutkimusorganisaatioita, opiskelijoita, asiakkaita, kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä. Eri toimijoiden kohtaaminen ja vuorovaikutus on mahdollista verkossa niin, että kaikkien osallisuus yhteisen asian edistämisessä toteutuu. Toki tämä vaatii tarkkaa vuorovaikutuksen suunnittelua ja erilaisia osallisuuden kokemuksen mahdollistavien toimintatapojen ja menetelmien käyttöönottoa. Näitä työskentelytapoja olemme kokeilleet ja kehittäneet useissa eri ohjaus-, valmennus- ja opetustilanteissa sekä hanketyöskentelyn eri vaiheissa. Matkalle on mahtunut sekä kompasteluja että onnistumisia.

Läppärin ruutu välähtää. Havahdun ajatuksistani. Olen tuijottanut ikkunasta kevään heräämistä ja haaveilen terassikahveista. Pöydällä olevista kuulokkeista kuuluu epätoivoista huhuilua. Hankin hyvät kuulokkeet, kun kuulemma niiden avulla kädet vapautuvat muuhun työskentelyyn. Kuten pyykkien ripustamiseen ja pastakastikkeen tekemiseen. ’Hei, missä Teams:issa sä oot?’ kuuluu kuulokkeista. Pitäisikö minun nyt olla jossain tiimissä?

Etätyöhön siirtymisen myötä kommunikointi siirtyi Teams ryhmiin, joiden määrä on viimeisen parin kuukauden aikana moninkertaistunut. Sen lisäksi, että Teamsien kautta etäkaffitellaan ja jaetaan hyviä vinkkejä etäopetukseen, niin Teamseissa laitetaan liikkeelle nopealla aikataululla erilaisia tehtäviä ja aivoriihiä. Sitten jossakin chatissa kysellään ja muistutellaan, että ovathan kaikki muistaneet vastata ja kertoa mielipiteensä. Ja kun et ole ehtinyt tunnin aikana kommentoimaan, niin täytyy käydä kylmähiki otsalla läpi tehtävälistoja, että löytyykö oma nimi jonkin webinaarin tekolistalta, joka pitää olla iltapäiväksi valmis. Lukuisten Teams ryhmien määrä näkyy myös erilaisissa etäpalavereissa, joissa ensimmäiset 10 minuuttia palaverin alusta saa varata sen varmistamiseen, että kaikki ovat oikeassa Teamsissa kuulolla. Mutta jos jotakin positiivista Teamsista miettii, niin tämän kokemuksen jälkeen osaa arvostaa varmasti työkavereiden kasvokkain tapaamista enemmän kuin koskaan ennen!

Tekniken erbjuder oss många olika kanaler för att sköta arbetet effektivt på distans. Både lektorer och studerande är vana att använda olika digitala kanaler och plattformar, såväl för arbete och studier som för privat kommunikation. Systemen är smidiga och enkla att använda. Men när allt ska ske på distans, och man är tvungen att snabbt hitta nya lösningar för att få det dagliga arbetet att löpa så märker man att man ofta bara har ytlig kunskap. Och man får en crash course i att hitta inbandningsknappen i privata kanaler på Teams. Eller i hur man loggar in på ett möte i Teams när det plötsligt inte finns en länk som man bara klickar på.

Läppärin ruutu osoittautuu liian pieneksi, silmät väsyvät. Lisäksi kirjoittaessa ranteet kolottavat. Kannattaa kuulemma hankkia kunnon näyttö, se kun tekee työstä tehokkaampaa ja ergonomisempaa. Riittäisikö tavallinen näyttö tai pitäisikö satsata pelinäyttöön, kun sillä saisi loistavaa värintoistoa.

Työergonomian merkityksellisyys on iskenyt etätyöhön siirtyvien tajuntaan ensimmäisen viikon jälkeen. Työskentely ruokapöydän ääressä väärän korkuisella tuolilla aiheuttaa niskajumeja. Tarvetta nousta ylös ei ole, koska työyhteisön jäsenet eivät huutele kahville. Kopiokonetta ei tarvitse ladata, eikä ole pikkuasioita tarkistettavaksi toisesta kerroksesta. Tai no on; “pikkuasiat” kun ovat olleet viikkoja kotikoulussa. Lounaaksi nautittu salaatti jää unholaan, kun kuorit verkkokokouksen lomassa perunoita terveelliseen ja tasapainoiseen lounaaseen minuuttiaikataululla.

Mitäköhän pukisi päälle iltapäivän verkko-opetukseen? Hiuksetkin kampasin aamulla vain edestä. Onneksi ei haittaa, vaikka naama on hiestä punaisena, kun taas päädyin juoksulenkille lounastunnilla. Voin seuraavassa kokouksessa syyttää huonoa verkkoyhteyttä, kun kamera ei toimi.

Etätyössä on monia etuja työntekijälle. Etätyöhön siirtyminen on muuttanut työn tekemisen tapoja, mutta myös monia itsestään selviä asioita. Enää ei ole tarvetta pohtia tilaisuuden luonnetta, vaan voi liikkua kevyesti verkkareissa pitkin päivää. Työhyvinvoinnin tutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että päivärutiineista ei tulisi luopua. Samalla tavoin tulisi kiinnittää huomiota päivän rytmitykseen ja hyvin työtapoihin kuin ennenkin. Etätyön riemuihin kuuluu myös lisääntynyt vapaa-aika. Kun aamulla herää on jo työpaikalla, joten aikaa ei kulu turhaan työmatkoihin – näppärää! Eikä myöskään tarvitse miettiä millainen sää on. Noustuaan ylös sängystä ei tarvitse kuin laittaa villasukat jalkaan, ottaa kahvikuppi käteen, käynnistää tietokone ja alkaa tehdä töitä.

Tidigare, när vi hade möjlighet att välja, tyckte jag att det var skönt att ibland kunna jobba på distans, sitta i soffan med elden sprakande i kakelugnen, med en bunt examinationer att läsa. Lugnt och tyst, ingen kommer plötsligt in och avbryter en. Visserligen glömmer man att stiga upp och röra på sig (annat än för att fylla på med mera ved i kakelugnen). 10:ans kaffe, det for. Lunch borde man väl också äta, kom jag att tänka på klockan 14. Äsch, nu hann jag inte med eftermiddagskaffe. Men man kan jobba effektivt. Vilken lyx! När det är frivilligt, ja.

Tiskikone tuli valmiiksi. Voisiko sen tyhjentää samalla kun kuuntelee opiskelijoiden ryhmätyöesitystä? Seuraavassa palaverissa olen vetäjänä eli silloin en pysty, vaikka hankin tuon pidemmän kaapelin, jolla lisään liikkumavaraa ja voin valita työskentelypaikkani joustavammin. Saakohan niin tehdä tai onko se jotenkin epäeettistä?

Pidän erityisesti joustavuudesta ja mahdollisuudesta ryhmittää työaika omien tarpeiden mukaan. Samalla kun on kotona, pesukone ja tiskikone pyörivät rattoisasti. Muihin etätyön positiivisiin puoliin kuuluvat säästynyt raha työmatkoista ja lounasruokailuista. Valinnan vapaus kerätä inspiraatiota omalla tyylillä lisääntyy, vai väitätkö että avokonttorissa mielimusiikin soittaminen ja lemmikin rapsuttelu on mahdollista.

Kirjoittajat:

Jaana-Maija Koivisto, HAMK
Marianne Laurila, VAMK Muova
Pia Liljeroth, Novia
Virpi Maijala, SeAMK
Sanna Nieminen, Humak
Tarja Tolonen, LAB