seuraa hanketta sosiaalisessa mediassa
Kohti Kajaania, virtuaalista pulmahuonetta ja uusia tuulia

Kohti Kajaania, virtuaalista pulmahuonetta ja uusia tuulia

 

Aloitin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot syksyllä ja ennen kuin huomasinkaan, olin hankkeen mukana matkalla kohti Kajaanin ammattikorkeakoulua ja virtuaalista pulmahuonetta.  Mielestäni digitalisaatio Sosiaali- ja terveysalalla vaatii heittäytymistä, asennetta ja valmiutta kohdata uusia asioita, ihan kuten opiskelu tai äkkilähtö Kajaaniin.

SotePeda 24/7 -hankkeen yhtenä tavoitteena on tuottaa simulaatio- ja virtuaalioppimisympäristöjä, näiden yhdistelmiä sekä pelillisiä oppimisympäristöjä. Olen itsekin uuden edessä, verkkokoulutukset ovat tuttuja, simulaatiotakin olen kokeillut mutta virtuaalioppiminen on uutta. Opintojen myötä olen saanut mahdollisuuden olla osallisena pohtimassa ja kehittämässä tulevaisuuden työelämän ja opiskelun uusia muotoja.

Kajaanin matkan tarkoituksena on hanketyössä mukana olevien kesken pohtia kehitteillä olevaan virtuaaliseen pulmahuoneeseen erilaisia haasteita tulevaisuuden pelaajien ratkaistaviksi. Ideologia pulmahuoneeseen on peliin kehiteltyjen asiakkaiden tilanteiden/ongelmien ratkaisu, jolloin pelaaja pääsee etenemään pelissä. Haasteinamme ovat laajalle kohderyhmälle toimivat oppimistilanteet ja toisaalta tarvitsemme peliin innostavia ja jopa viihdyttäviä elementtejä.

Oma taustani on ennalta ehkäisevissä terveydenhuollon palveluissa ja koetan pitää työntekijänäkökulman mukanani, vaikka opiskelijan roolissa matkalla olenkin.

 

Aamupäivän aikana meillä on hieno mahdollisuus päästä ammattikorkeakoulun VR (Virtuaalitodellisuus) labraan tutustumiskäynnille. Iloksemme saamme kaikki kokeilla erilaisia peliversioita ja täten konkreettisen kosketuksen virtuaalimaailmaan.

Itse sain seikkailla virtuaalitodellisuudessa Anne Franckin talossa. Sain ensikäden kokemuksen, miten uppoutua pelin maailmaan ja olla täysin tietämätön pelin ulkopuolisesta tilanteesta.

Pääsin myös virtuaalisesti kokemaan korkeanpaikan kammoisen painajaisen. Lasit päähän saatuani lähes tunnen tuulen ujelluksen, koska katsoessani ympärilleni seison lumisen vuoren huipulla. Hiihtohissi heiluu vaijerissa ja lopulta irtoaa siitä, vain hetkeä ennen kuin jalkojeni alla oleva puuritilä pettää. Onnekseni en kärsi korkeanpaikan kammosta. Painajaisia oli toki tarjolla muitakin, itselleni valikoitui edellä mainittu virtuaalilaseilla luomani katsekontaktini pohjalta.

Kuvasin ja seurasin toki myös muiden kokeiluja ja keskusteluja. Yritin samalla pohtia miten virtuaalioppimisen voisi siirtää työelämään. Miten esim. sosiaalityöntekijät, sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat hyötyisivät ja motivoituisivat virtuaalioppimisesta. Toisaalta, miten työantajat innostuisivat, sijoittaisivat ja kannustaisivat työntekijöitä tähän vielä uuteen tulevaisuuden mahdollisuuteen.

Työelämässä olen itse suorittanut verkossa erilaisia lyhyitä kursseja, lääkehoidon tenttejä sekä tietosuojaa koskevia testejä. Mielestäni nämä verkossa suoritettavat velvoitteet ovat olleet helppokäyttöisiä, työntekijälähtöisiä ja oman työnhallintaa tukevia toimintamalleja. Verkossa tehtävät suoritukset vaativat kuitenkin hyvät perustaidot tietotekniikasta ja toisaalta avoimen asenteen uusia toimintamalleja kohtaan.

Nämä taidot ja ominaisuudet eivät mielestäni ole sidottuja ikään, työkokemukseen tai ammatilliseen osaamiseen. Itse ajattelen kyse olevan enemmänkin kiinnostuksesta ja muutoskyvystä. Muutoskykyä ei opita koulussa eikä välttämättä edes työelämässä. Kyky suhtautua avoimesti, hyväksyvästi muutoksiin kehittyy etenkin heille, jotka työ- tai yksityiselämässä ovat joutuneet kohtaamaan haasteita ja oppineet oma-aloitteisesti selviytymään niistä.

Uudenlaisten oppimisympäristöjen luominen opiskelijoille on ehdottomasti vastaus tarpeeseen kehittää opiskelumuotoja ja mahdollisuuksia. Nuorille digitalisaation tuomat mahdollisuudet ovat itsestäänselvyyksiä. Ilolla seuraan omia lapsiani ja heidän oppimispolkujaan. Yläkoululainen luo tietotekniikan tunneilla pelejä. Ei ihme, että meillä on kiire luoda hänen kaltaisilleen erilaisia oppimisvaihtoehtoja ja -ympäristöjä.

Digitalisaatio, robotiikka ja keinoäly ovat joka tapauksessa muuttamassa myös työn tekemisen tapaa. Arvioiden mukaan ihmisten erityiskyvyt korostuvat ja toisaalta rutiinityö automatisoituu. Vuonna 2016 Kauppalehden Debatissa julkaistiin Elinkeinoelämän keskusliiton, Aalto-yliopiston ja Laurea ammattikorkeakoulun selvitys, jonka mukaan oppimismenetelmiä pitää rohkeasti uudistaa. Sisältöjen rinnalla menetelmät ja oppimisympäristöt vaativat monialaista yhteistyötä ja digitaalisuuden suomien mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä.

Samana vuonna kävin kehityskeskustelussani artikkelia silloisen esimieheni kanssa pääpiirteittäin läpi. Pohdimme mm. Chat-palvelun käynnistämistä neuvoloissa ja sähköisten ajanvarausten kehittämistä. Ilokseni kyseisessä työpaikassa on viime kesänä aloitettu Chat-palvelu. Mennessämme kohti entistä asiakaslähtöisempiä palvelumuotoja tarvitsemme joustavaa ajattelua, palvelumuotoilun ymmärrystä ja ketteriä vastauksia muutoksen tarpeisiin.

Ideoidaan jatkossakin rohkeasti ja pyritään näkemään haasteetkin positiivisessa valossa.

Kirjoittaja Maarika Kivistö opiskelee Laurea-ammattikorkeakoulussa TKI-polkuopiskelijana ja suorittaa polkuopintoja SotePeda-hankkeessa. Hän työskentelee osastonhoitajana sairaalassa opintojen ohella.

Lähteet:

Eloranta, E. Niinistö-Sivuranta, S. Aho, M. Osaaminen säilyttää työpaikat robottien aikakaudella. 2016

Viitattu 23.8.2019.  https://www.kauppalehti.fi

Nera, E. Näillä viidellä taidolla olet timanttia työmarkkinoilla. 2015. Viitattu 23.8.2019 https://wau.fi/artikkelit

Close Menu