seuraa hanketta sosiaalisessa mediassa
Rohkeutta yhdessä tekemiseen – johda avoimuutta ja innostusta

Rohkeutta yhdessä tekemiseen – johda avoimuutta ja innostusta

Tärkeää on tukea ammattilaisia astumaan sivuun omasta asiantuntijuudestaan ja kuulemaan kaikkien osapuolien osaamista. Monitoimijuus edellyttää sekä johtajilta, että osallistujilta uudenlaista joustavuutta, osaamista, asennetta ja rohkeutta yhdessä tekemiseen.

Monet yhteiskunnalliset muutokset ovat johtaneet siihen, että palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa on keksittävä uusia keinoja ja näkökulmia, jotta pienemmillä resursseilla voidaan tuottaa tasavertaiset ja toimivat palvelut koko väestölle. Laaja-alainen yhteistyö ja erilaiset verkostot ovat jo nyt välttämättömiä sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelujen tuottamisessa kansalaisille. Tälläkään hetkellä julkinen sektori ei yksin pysty tuottamaan kaikkia sote-palveluja, vaan tarvitaan myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita tueksi. Asiakaslähtöisten toimintamallien luomisessa tehokkuutta korostava ja yksityissektorin toimintatapoja hyödyntävä uusi julkinen johtaminen (new public management) on korvattava uudella julkisella hallinnalla (new public governace), jossa toiminta perustuu avoimiin verkostoihin ja kansalaisten aktiiviseen rooliin. Tämän näkemykseen mukaan julkinen hallinto ei enää kykene ohjaamaan yhteiskuntaa yksin, vaan hallinnan onnistuminen perustuu yhteistyöhön yksityisen ja kolmannen sektorin sekä kansalaisten kanssa. Huomion arvoista on myös se, että ammattihenkilöiden osaaminen ei voi koskaan korvata sitä, että ihminen on aina itse oman elämäntilanteensa ja tarpeidensa paras asiantuntija. Täten uusia toimintamalleja luoviin kehittämisyhteisöihin on tarpeen osallistaa eri sektoreilta tulevien ammattilaisten lisäksi palvelujen asiakkaita ja käyttäjiä.

SotePeda 24/7 -hankkeessa kehitettävä monitoimijuus kehittämisyhteisöissä on määrittelyssään tarkastellut yhdessä tekemistä kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisessä korostuu yksilön moninaiset tiedontuottajan roolit yhteistyöverkostoissa. Osallistuja voi tuottaa tietoa samanaikaisesti useasta eri näkökulmasta asiakkaana, ammattilaisena tai viranhaltijana. Toisessa monitoimijuuden määrittelyssä tarkastellaan monitoimijuutta ryhmänä, jossa viranomaisten ja asiantuntijoiden lisäksi mukana kehittämistyössä ovat kolmannen sektorin toimijat ja kansalaiset. Tulevaisuudessa osallistuminen palvelujen kehittämiseen voi tapahtua entistä enemmän asiakasraatien ja kokemusasiantuntijoiden kautta, myös ilman yhteyttä organisaatioihin.

Syntyy siis monitoimijaisia kehittämisyhteisöjä, mikä tarkoittaa julkisen, yksityisen, kolmannen sektorin ja kansalaisten yhteistoimintaa, joka tuottaa uutta ajattelua. Kehittämistyössä monitoimijuudella tarkoitetaan työskentelyä, jossa kaikkien osapuolten tieto, valta ja osallisuus toteutuvat tasavertaisina. Kansalaiset tuovat kehittämiseen mukanaan henkilökohtaisista kokemuksistaan syntyvää tietoa ja tarpeita, joita monitoimijaisessa kehittämisyhteisössä käsitellään toimintojen ja prosessien luomiseksi.

Monitoimijaisissa kehittämisyhteisöissä tarvitaan erilaista johtamista kuin hierarkkisissa organisaatioissa tai asiantuntijoiden välisessä moniammatillisessa yhteistyössä. Ammattilaisten ja asiakkaiden/ kansalaisten välinen yhteiskehittäminen on harvoin nopeaa ja helppoa. Aikaa on käytettävä riittävästi tutustumiseen ja yhteisten päämäärien luomiseen. Tehokkuuden sijaan on panostettava verkoston jäsenten väliseen tuntemiseen, luottamuksen rakentamiseen ja sitoutumisen mahdollistamiseen. Nämä vaikuttavat toisiinsa ja parhaimmillaan muodostavat yhteisöön hyvää tuottavan kehän. Verkoston avoimuus ja yhteinen oppiminen tehostuvat, kun osallistujat tuntevat toistensa tarpeet, osaamisen ja resurssit. Luottamus syntyy helpoimmin tuttujen yhteistyökumppanien välillä, jolloin uskalletaan jakaa tietoa myös arkaluontoisista asioista. Kolmas ulottuvuus, sitoutuminen, tarkoittaa käytännössä lupausten antamista ja niiden pitämistä. Sitoutumiseen vaikuttavat erityisesti sisäinen motivaatio ja toiminnallinen toteutuskyky; onko osallistujalla halua, resursseja ja kyvykkyyttä toimia verkoston hyväksi. Kehittämisyhteisön johtajan tehtävänä onkin pyrkiä luomaan parhaat mahdolliset edellytykset, jossa tunteminen, luottamus ja sitoutuminen voivat vahvistua.

Vuorovaikutusta tarvitaan verkostomaisessa työskentelyssä runsaasti ja sen tulisi olla erityisesti dialogista vuorovaikutusta, jossa kuunnellaan ja puhutaan keskenään sekä syvennetään opittuja asioita. Tämäkään ei vielä riitä monitoimijaisissa kehittämisyhteisöissä, vaan johtajuuden tulee tukea kaikin tavoin vuorovaikutuksen tasavertaisuutta, mielipiteen ilmaisua ja yhteistä päätöksen tekoa, kun osallistujat tulevat yhteistyöhön hyvin erilaisista lähtökohdista. Tärkeää on myös tukea ammattilaisia astumaan sivuun omasta asiantuntijuudestaan ja arvostamaan kaikkien osapuolien osaamista. Monitoimijuus edellyttää sekä johtajilta että osallistujilta uudenlaista joustavuutta, osaamista, asennetta ja rohkeutta yhdessä tekemiseen.

Kun verkosto toimii hyvin, se todennäköisesti löytää yhteisen päämäärän ja innostuu sen tavoittelusta. Tavoitteet tulee asettaa siten, että kaikki osapuolet kokevat saavansa hyötyä niiden kautta, jolloin osallistujille on kannattavaa osallistua kehittämisyhteisön toimintaan. Kehittämisyhteisön innostusta ylläpitää yhdessä löydetyt ratkaisut ja uuden oppiminen. Verkoston johtajan on syytä huolehtia, että ryhmä asettaa itselleen myös pienempiä, lyhyen tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttaminen tuottaa positiivista henkeä työskentelyyn. Näin monitoimijaisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa myös isoja tavoitteita, jossa erilaisten osallistujien osaaminen on saatu hyödynnettyä.

Kirjoittajat:
Sanna Nieminen, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu – Humak
Mari Holmroos, yhteisöpedagogi AMK, työyhteisön kehittäjäopinnot Humanistinen ammattikorkeakoulu – Humak

Close Menu